Agricolasta nykykieleen

Suomen kirjakielen historia
Kaisa Häkkinen, WSOY 1994

p 77

Suomen kielen vanhimmaksi tekstimuistiinpanoksi on joissakin yhteyksissä arveltu ns. Novgorodin tuohikirjettä, tuohen palalle kyrillistä muistuttavin kirjaimin raapustettua ukkosen loitsua, joka on ajoitettu 1200-luvulle.

p 210

Instruktiivin käyttöä produktiivisena sijamuotona on kirjakielessä tietoisesti elvytetty 1900-luvun alussa, koska sen on vanhana ja ilmaisuvoimaisena sijana katsottu sopivasti täydentävän kielen muotosysteemiä.

p 211

Essiivin ja partitiivin yhdistelmästä syntyneestä -nta/ntä päätteisestä eksessiivistä eli mutatiivista löytyy mainintoja 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

p 236

[...] tuo ja nuo ovat tulleet kirjakieliseen käyttöön vasta 1600-luvulla, aluksi yleensä muodoissa toi, noi. [... tuo-pronominista] johdettu toinen on esiintynyt resiprookkipronominina 1500-luvulta alkaen. [...] Sen sijaan nuo-pronominista muodostettu noin tunnetaan vasta 1700-luvun alusta.

p 355

[...] erityisesti prepositioksi vakiintuneen ilman-sanan yhteydessä on vanhastaan käytetty abessiivia, joka konstruktiossa ilman rahatta on ollut yleisessä käytössä vielä 1900-luvun alkupuolella.

p 407

[...] keskeiset pronominit ja pienimpiä lukuja merkitsevät numeraalit ovat enimmäkseen ikivanhaa perua. Tällaiset keskeiset perussanat ovat tarpeellisia kaikissa kielissä kaikkina aikoina, ja tämän vuoksi ne säilyvätkin keskimääräistä paremmin.

p 414

Yhdyssanojen osuus sanaston kokonaismäärästä on Agricolalla selvästi pienempi (n. 25%) kuin Nykysuomen sanakirjassa (n. 65%), ja tämä viittaa siihen, että kirjakielen kehittyessä yhdyssanojen muodostamisesta on tullut entistä suositumpi sananmuodostuskeino. Lisäksi Agricolan yhdyssanat ovat säilyneet heikommin kuin yhdistämättömät lekseemit: vain n. 16 prosenttia on edelleenkin käytössä.

p 479

[...] 1800-luvun »persoonalliset» passivit ovat enimmäkseen kansankielen mukaisia: mä poljetaan, hän naitiin, he walloitettiin.

p 486

Sama koskee teitittelyä, erityisen kohteliaan monikkomuodon käyttöä yksikön asemesta. Tämä tapa on syntynyt Itä-Rooman keisarinhovissa alkuaan siitä, että keisari itse on käyttänyt monikkoa puhuessaan koko seurueensa nimissä.

Linguistics ToC
Marc Girod
Last modified: Tue Jul 22 10:39:00 EEST 2003