Kesähelle alkoi, aurinko paahtoi armotta päiväkausia, ja läntisen leirin ruoka-annokset pienenivät ja huononivat koko ajan.Juuri tuolloin, kun aurinko oli korkealla melkein vuorokauden ympäri, vangit alkoivat saada aamiaiseksi puolikkaan silliä eikä kokonaista.
Juuri tuolloin alkoi myös jauhopula ja he joutuivat syömään piikkilankalimpua tavallisen leivän asemestä. He nimittivät sitä piikkilankalimpuksi, koska se oli täynnä kauraleseitä jotka ensin juuttuivat suuhun ja sitten — jos erehtyi nielemään niitä — pistelivät kuin veitset kurkussa ja mahassa.
Ja tuolloin he alkoivat saada laihaa kapakalakeittoa joka harvoin keitettiin kypsäksi: pienet turskanpalat jäivät raaoiksi, ja useimmat vangit oksensivat keiton saman tien.
Kuolleisuusluvut sairauden vuoksi — ammutut kirjattiin erikseen, mutta heitä oli vähän, vain pari päivässä — alkoivat kasvaa, määrä oli tuota pikaa yli sata kuollutta päivässä..
Se mitä kutsuttiin "sairaudeksi" oli pelkästään nälkä. Ja kuolonuhrit olivat miehiä. Heitä kuoli tosiaan kuin kärpäsiä, naiset taas pysyivät hengissä, kunhan välttyivät ampumiselta.