[La souris, la mouche et l'homme, 1997]
François Jacob
Suomentanut Hanna Sutela
Terra Cognita, 1998
Johdanto, p 11
Monet eivät ymmärrä, miksi tutkijat puuhastelevat niin vähäpätöisiltä tuntuvien asioiden parissa. Miksi he eivät keskity oikeasti tärkeisiin kysymyksiin kuten elämään ja kuolemaan, nuhaan tai kaljuuteen?
p 21
Ennakoimattomuus on tieteen olennainen osa.
Kolmas luku: Hiiri, p 62
Ennen toista maailmansotaa tehdyt tutkimukset olivat yleensä vain yhden tiedemiehen työtä. Sodan jälkeen tekijöitä oli tyypillisesti kaksi. 1970-luvulta alkaen määrä on noussut jatkuvasti. Viimeaikaisilla perintotekijöistä tehdyillä tutkimuksilla on ollut kymmeniä tai jopa satakunta tekijää. 1900-luvun puolivälissä, molekyylibiologian alkuaikoina, suurin osa tutkimuksista tehtiin parityönä. [...] Miksi parityöllä oli näin suuri merkitys? Miksi aikakausi ja tieteenala suosivat juuri kahden tutkijan yhteistyötä?
Neljäs luku — Mekano, p 83
Daidaloksessa siis ruummilistuu "tiede vailla omatuntoa".
p 86-87
Hybris tarkoittaa epäjärjestykseen johtuvaa kohtuuttomuutta, riittaan ja sekasortoon johtuvaa vimmaa. [...] Kreikkalaisille paha oli hybris. Hybris kääntää maailman ylösalaisin ja saattaa sen epäjärjestykseen.
p 99
Uuden näkemyksen mukaan elollisen maailman rakenne ei olekaan lineaarinen ja jatkuva, vaan epälineaarinen, epäjatkuva. Geenit ja proteiinit eivät olekaan ainutlaatuisia, yhdelle lajille ominaisia idiosynkrasioita.
p 102
Päinvastoin kuin kauan uskottiin,biokemiallinen evoluutio perustuu vasta toissijaisetsi mutaatioihin. Ensisijaista on DNA-segmenttien kahdentuminen ja uudelleenjärjestyminen.
p 104
Käsityksemme elollisesta maailmasta ja sen eri asukkaista on muuttunut olennaisen paljon 15-20 viime vuoden aikana. [...] Luultavasti eniten on vanhoja ajatuksia mullistanut ja biologeja hämmästyttänyt se odotamaton sitkeys, jolla molekyylien rakenteet ja toiminnat ovat säilyneet samoina kambrikaudelta lähtien — siis yli viisisatamiljoonaa vuotta kestäneen evoluution läpi.
Viides luku — Sama ja toinen, p 111
Yhtäältä kaikki niin erilaiselta näyttävä onkin loppujen lopuiksi hyvin samanlaista, toisaalta samanlaiselta näyttävä onkin varsin erilaista.
Seitsemäs luku — Kaunis ja tosi, p 163-164
1900-luku tuo mukanaan uusia rajoituksia formalisoinnin ja ennustamisen kyvyllemme. Tätä kuvaa hyvin seuraava termien sarja: epävakaus, kaos, suhteellisuus, kvantti, ratkeamattomuus, epätarkkuus.
p 166
Tieteelliseen työhön liittyy edistyminen, jolle ei ole vastinetta taiteessa [...] Victor Hugo tiivisti sen näin: "Tiedemies Pascal on ohitettu, kirjailija Pascalia ei".
p 170
Atomin kuvaus ei siis ole pelkkä löytö vaan myös saavutus, luomus. Kirjallisuuden ja maalaustaiteen tapaan, myös tieteessä on tyylisuuntia.